Havaitsin eilen yllättäen koskikaran pienellä purolla Skogbyn ruukissa. Osittain soistuneelta entiseltä patoaltaalta ylimääräinen vesi syöksyy tien alta tunnelia pitkin ja laskee vajaan parin sadan metrin pituisena purona mereen. Kun kurkistin tieltä alas tunnelin suulle, koskikara pyrähti lentoon puron suuntaisesti alavirtaan. Kuljin varovasti alaspäin lumista, varsin korkeaa ja kaltevaa kallionsyrjää. Siellähän se lintu oli alhaalla puron jäällä ja katseli hermostuneesti lähestymistäni. Se lensi kuvausinnostani kaiketi vähän häiriintyneenä pari kertaa puron päästä päähän, mutta sain linnusta aika paljon kuvia, myös sellaisia, joissa se pitää päätä veden alla. Koskikara pesii harvinaisena kirkasvetisten purojen varsilla Lapissa, Kuusamossa ja paikoin Etelä-Suomessa. Linnulle on Suomessa paljon vähemmän sopivia asuinpaikkoja verrattuna Ruotsin ja Norjan laajoihin tunturiseutuihin, mistä niitä kuitenkin saapuu talvisin maahamme 5000 -10000 yksilöä jokien ja purojen sulapaikkoihin pyydystämään ravinnokseen vesihyönteisiä, kotiloita, äyriäisiä, matoja ja kalanpoikasia. Uudenmaan alueella arvioidaan oleilevan talvisin 50 - 100 yksilöä, joten kovin yleinen se ei ole. Kuvattu 29.1.2012.