Ihmisen lähinaapurina varpunen on varmasti yksi tutuimmista linnuista, vaikkei se ole läheskään runsain laji. Varpusen menestyksen salaisuus ei ole ollut niinkään kesyyntyminen kuin luontaisen varovaisuuden säilyminen - varpunen on epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan. Lisäksi linnun levittäytymiskyky selittyy tehokkaasta lisääntymisestä. Useimmat parit kasvattavat vuosittain kaksi, jotkin kolmekin poikuetta. Varpusen parhaat päivät ovat kuitenkin menneet, sillä sen talvisen toimeentulon perusta oli hevosenlanta. Kannan viime aikaisen vähentymisen vuoksi varpunen onkin luokiteltu silmälläpitoa vaativaksi lajiksi. Varpusen mieluisinta elinympäristöä ovat kaupunkien keskustat, kirkonkylät ja pientaloalueet, joilla on puistoja, villiintyneitä puutarhoja ja tiheitä pensasaitoja. Kevättalven aurinkoisina aamuina koiraat intoutuvat orapihlaja-aidoissa silputtamaan kilpaa naaraita kosiskellessaan. Kuvattu 2.4.2011 ei Hankoniemellä, vaan poikkeuksellisesti Helsingissä, Kruununhaan edustan Tervasaaressa (lastenhoidon lomassa).