Edellisessä jutussani kerroin hirvestä ja yrityksestäni hiipiä kärrypolkua pitkin huomaamatta makuulle asettuneen eläimen lähelle. Siinä varovasti hiipiessäni huomasin pienessä koivussa, aivan lähelläni, yksinäisen pyrstötiaisen. Kohtasin talven aikana muutamia kertoja pieniä pyrstötiaisparvia, mitkä etenivät nopeasti koivuissa oksalta toiselle. Hyvien kuvien saaminen niistä oli vaikeaa, kun kameran tarkennusta kohteesta ei ehtinyt tehdä kunnolla. Sen sijaan tällä yksinäisellä linnulla ei ollut mitään kiirettä eikä se arkaillut, vaikka olin aivan vieressä. Ajattelin vain, että kuuleeko hirvi kameran laukaisuäänet, kun olin jo lähellä sen oletettua makuupaikkaa. Niin - ja kevät etenee nyt vauhdilla, kun koivukin on jo melkein hiirenkorvalla. Kuvattu 5.5.2011 Harparskogissa.