Varsin suosituiksi muodostuneet Tammisaaren syysmarkkinat ovat tämän vuoden osalta parhaillaan meneillään (20. - 22.9.2018). Oheiset kuvat syysmarkkinoilta ovat vuosilta 2016 ja 2017.

Miksi tässä on kuvia Susikallioilla juoksentelustani? No siksi, että sain viime syksynä (3.10.2017) diagnoosin maksaan ja imusolmukkeisiin levinneestä haimasyövästä, mikä on varsin nopeasti tappava tauti. Elinaikaennusteeni oli vähemmän kuin yksi vuosi. Tuo aika on nyt täynnä, mutta edelleen hengissä ollaan, ja voin erinomaisesti. Olen saanut sytostaattihoitoa, ja hoitovaste on ollut hyvä. Suurin osa sytostaatteja saavista henkilöistä kärsii hoidoista, mutta itselläni ei ole ollut niistä haittavaikutuksia. Lisäksi 72 vuoden iästä huolimatta fyysinen kuntoni on erinomainen. Siksipä laitoin tänne blogiini eilisiä (15.9.2018) vaimoni ottamia kuvia ylä- ja alamäkijuoksuharjoittelustani! 

Armeija-aikanani (1966-67) Sodankylän Jääkäripataljoonassa ja aliupseerikoulussa Riihimäellä tein kaksi Sotilasmuistoja -kirjaa, joista ohessa on vain pieni osa kuvista, piirroksista ja kirjoituksista. Armeijassa olo oli itselleni melko helppoa, koska tuohon(kin) aikaan fyysinen kuntoni oli hyvä. Helppoa se oli senkin takia, että testien jälkeen pääsin "rytmiä tajuavien" ryhmään, joka alkoi opettelemaan radiosähkötystä istuen päivittäin tunteja luokkahuoneessa. Toisaalta - urheilua intohimoisesti harrastava Esikuntakomppanian (EK) päällikkömme oli havainnut, että nyt komppaniassa oli muutamia hyviä hiihtäjiä. Hän oli päättänyt, että sinä talvena hänen Esikuntakomppaniansa (hänen johtamanaan) voittaa pataljoonan mestaruuden partiohiihdossa. Meitä oli kolme jääkäriä, jotka vapautettiin joksikin aikaa normaalista palveluksesta hiihtoharjoittelua varten. Ja kyllä me sitten pataljoonan mestaruus voitettiinkin!

Ja tällaistakin on matkan varrella tullut tehtyä eli; toimiessani helsinkiläisen rahtilaivavarustamo ESL Shipping Oy:n henkilöstöpäällikkönä esitin konsernin hallintojohtajalle luontokymppitapahtuman järjestämistä. Asuin Herttoniemessä ja olin todennut päivittäisillä juoksulenkeilläni Herttoniemen ja Myllypuron luonnonkauniit ja vaihtelevat maastot ulkoiluteineen oivalliseksi tuollaiselle luontotapahtumalle. Konsernille oli juuri valmistunut uusi pääkonttori Kipparlahden kallioille, mistä oli Itäväylän alittavan ajotunnelin kautta vain runsaan sadan metrin matka ulkoilutien alkuun. Siitä alkoikin 10 vuotta (1990-1999) kestänyt keväinen urakkamme tapahtuman järjestämiseksi.

Tapahtuman järjestelyihin osallistui firmastamme aspokerholaisia keskimäärin 50 henkilöä sekä Herttoniemen siirtolapuutarhalaisia n. tusinan verran (maali oli siirtolapuutarhan pelikentällä). Teemana oli "juosten hölkäten tai kävellen" eli tapahtumassa oli kilpa- ja kuntosarjat sekä ulkoilusarja. Lähtö oli kadulta pääkonttorin edestä. Poliisilta oli anottu lupa niin tapahtumaan kuin liikenteenkin katkaisuun lähdön ajaksi. Matkan (10 km) varrella oli juomapisteitä ja maalissa juoman lisäksi banaaneja ja makeisia. Jokainen maaliin saapunut sai muistoksi mitalin.

Mainostimme Luontokymppiämme myös Helsingin Sanomissa. Kun konsernimme toimi sponsorina, saatoimme hankkia tosi laadukkaat palkinnot kaikkiin sarjoihin. Niinpä tapahtumassamme oli mukana melkein joka vuosi Suomen parhaat kestävyysjuoksijat. Sen lisäksi useana vuonna oli myös kenialaisia juoksijoita. Muista osallitujista mainittakoon mm. poliitikko, entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, joka oli mukana useana vuonna. Entinen huippumaileri, Juoksija- lehden päätoimittaja Ari Paunonen oli myös reittiä kiertämässä usein ja kehui tapahtumaamme myös lehden pääkirjoituksessa.