Muutama päivä sitten kirjoitin kauriiden ruokintapaikan vihanneksista ja mainitsin meneväni jonakin lähipäivänä ruokintapaikan lähellä olevaan pieneen koppiin seuraamaan, ilmestyisikö paikalle kauriita. No - tänään sitten menin ennen puolta päivää tarkoituksena tarvittaessa istua siellä hämärään saakka. Kopin seinässä olevaan,  kolmekymmentä senttiä kanttiinsa olevaan tirkistysaukkoon laitoin vielä mustan kankaan, missä keskellä oli vain kameran objektiivin mentävä aukko. Kaksi tuntia ehti kulua, kun kauris asteli metsästä ruokintapaikalle. Niistä ennen joulukuun puoltaväliä viedyistä vihanneksista ja rehupaalista ei ole juuri mitään jäljellä ja niinpä kauris jyrsi jäisestä maasta ravintoa peräti tunnin ajan. Kun laukaisin kameran, kauris nosti äkkiä päänsä ja tuijotti koppia. Vähitellen se tottui sulkimen ääneen. Kun olin ottanut  tunnissa yli 50 kuvaa, kauris onneksi käveli metsään omasta tahdostaan ja pääsin kylmissäni hölkkäämään kotiin päin. Kuvattu 14.1.2011.