Kun tänään taas saavuin luontolenkilläni Skogbyn ruukkiin, käpytikka hakkasi vanhan sähkötolpan koloon ahtamaansa käpyä, enkä kiinnittänyt siihen paljon huomiota, kun käpytikkoja näkee melkein joka reissulla. Astelin tolpalta vähän eteenpäin, kun kuulin metsätien toiselta puolelta myös naputusta, jota jäin kuuntelemaan. Se oli tiheätahtisempaa kuin käpytikalla yleensä ja kuului parinkymmenen metrin päässä tiestä, ikivanhojen kuusten takaa. Kohdalla sattui olemaan hirven polkemat jäljet, joihin yritin sovitella varovasti askeleeni. Olin jo lähellä lahoa kuusta, josta mielestäni naputus kuului, mutta en nähnyt rungolla mitään liikettä. Sitten havaitsin pienen tikan, joka hakkasi kovalla tempolla kuusen oksia, eikä mennyt lainkaan rungolle. Tikka oli selästä valkoselkätikan näköinen, mutta pienempi ja varmistui sitten pikkutikaksi. Linnulla ei ole punaista alaperää, kuten käpytikalla. Kuvissa olevan pikkutikan tunnistaa koiraaksi punaisesta otsasta. Pikkutikka pesii melko harvinaisena koko Suomessa. Tikkaparien määräksi on arvioitu 5000-8000 eli keskimäärin yksi pikkutikkapari 50 neliökilometriä kohden. Uhanalaisuudesta on mainittu, että lintu on silmälläpidettävä. Kuvattu 7.2.2011.