Prediumin lomakylän edustalla Hankoniemellä on pienen pieni saari, minne johtaa kävelysilta. Saaren ranta on osittain sileän kallioinen ja osittain kaislikkoinen. Tämän pikkuruisen saaren rannoilla olen kuvannut lintuja ja niiden poikasia lukemattomat kerrat kevään ja alkukesän aikana. Vesilintuja uiskenteli nytkin rannan tuntumassa, mutta kiihkeä kevään rytmi on vaihtunut keskikesän verkkaisuudeksi. Silkkiuikun pesäkin oli tyhjä, kun kävimme Elsan (4 v.) ja Juliuksen (6 v.) kanssa sitä katsomassa. Rantakallioilla istuessamme ja pientä evästä mutustellessamme Elsa halusi kerätä mummolle keltaisia kukkia. Ihan omin käsin taittui nippu ranta-alpia. Sen sijaan nippuun tarkoitettu punainen rantakukka ei taittunutkaan ja jokin siinä varressa pisti käteenkin. Mutta oikeasti yllätyin, kun joukkoon kuului laittaa lopuksi heiniäkin. Siinä se kukkakimppu oli valmis!