Eilisen vesisateen jälkeen  yöpakkanen oli kovettanut  lumen pinnan niin, että jokaisella askeleella lumi kirahteli äänekkäästi kenkien alla. Pehmeän lumen aikaan metsätiellä saattoi edetä melkein äänettömästi, mutta nyt tuloni tarkkakorvaisille ja -vainuisille eläimille kuului  varmasti satojen metrien päähän. Nuorta ja harvahkoa mäntymetsää kasvavassa kohdassa pysähdyin katselemaan tummaa möykkyä, joka saattoi olla myrskyn kaatama puun juurakko, tai sitten hirven pää ja kaula. Kävelin muutaman askeleen lähemmäs, jolloin hirviä alkoi nousta makuulta "sieltä sun täältä". Ne säntäilivät vähän eri suuntiin, pysähtyivät hetkeksi näköetäisyydelle, kunnes loikkivat syvemmälle metsään. Löysin 100 metrin säteeltä peräti 13 makuupaikkaa, joista osa oli pienempiä kuuluen viime keväänä syntyneille vasoille. Arvioin nähneeni 6-7 hirveä, mutta osa oli ilmeisesti piilossa kumpareiden ja puiden takana. Vaikka olin nähnyt melkein jokaisella metsäreissullani runsaasti tuoreita hirvien jälkiä, yllätyin lauman suuruudesta. Kuvattu 4.2.2011 Lappohjassa.