Katselimme eilen Elsan (5v.) ja Juliuksen (kohta 8v.) kanssa telkkarista ruokaohjelmaa, missä puista ja kasveista kerättyjen erilaisten ja erikokoisten lehtien päälle levitettiin pensselillä sulatettua suklaata, minkä jälkeen ne laitettiin jääkaappiin jäähtymään. Kun suklaa oli tarpeeksi kovettunut, alapuolella ollut puun tai kasvin lehti irtosi helposti, ja siinäpä oli valmiita suklaalehtiä herkuteltaviksi. Kun Julius kirjoitti valmistusohjeet oikein paperille, lähdimme tänään keräämään metsästä erilaisia lehtiä. Siinä sattuikin olemaan hyvä mustikkapaikka, josta söimme suut sinisiksi, kunnes Elsa huudahti: "Hei katsokaa, täällä on kultakuoriainen!". No totta totisesti, olihan se kultakuoriaisen näköinen, mutta neljä kertaa pienempi eli vain puolen sentin pituinen. Elsa huomasi ötökän pienen haapapuun lehdellä, mikä onkin sen varsinaista elinaluetta, koska kotona kirjasta etsittynä sen saattoi tunnistaa haavankäärökärsäkkääksi. Sen selkäpuoli on metallinvihreä, mutta vatsa tummansininen. Laji on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Jaa niin, niiden suklaalehtien teko lasten kanssa onnistui oikein hyvin. Kuvattu 12.8.2011 Lappohjassa.   HYVÄT BLOGINI SEURAAJAT! KIINASTA ON TULLUT BLOGIINI ROSKAPOSTIA, JOSTA SYYSTÄ OLEN VÄLIAIKAISESTI POISTANUT KOMMENTOINTIEN MAHDOLLISUUDEN.