Aurinkoisessa ja muutaman asteen pakkasessa oli mukava tehdä tänään reipas ulkoilulenkki. Metsätien varrella olevasta lahokuusesta kuului naputtelua ja arvelin käpytikan olevan taas asialla. Kurkistelin puiden oksien välistä ja huomasin, ettei se olekaan käpytikka. Punaista sillä ei ollut päässä eikä alaperässäkään. Kuvatessani ajattelin se olevan pikkutikka, jollaisen olin kohdannut kolme viikkoa aiemmin. Kuvista tarkemmin lintua katsoessani tuntomerkit sopivat pohjantikkanaaraaseen, koska koiraalla on keltaista otsassa. Pohjantikka on syrjäseutujen hiljainen asukas, huomaamattomampi kuin muut tikkamme. Se viihtyy takamaiden iäkkäissä, hyväkasvuisissa kuusimetsissä ja kelokoissa. Pohjantikka pesii melko harvinaisena koko maassa, mutta täällä eteläisimmässä Suomessa se on harvinaisuus. Kuvattu 28.2.2011 Lappohjassa.