Suuret kiitokset kaikille, jotka seurasivat blogia.

-Omaiset

Vuosikymmenten ajan kesiään Lappohjan lähimaisemissa viettänyt energinen Eino Grön täyttää tammikuun viimeisenä päivänä 80 vuotta! Monet tangot, valssit ja sambat olemme tanssineet Einon esittämän musiikin tahdissa, jonka lisäksi olemme kuunnelleet hänen lauluaan mm. Lappohjan kirkossa. Sydämelliset onnittelumme! Oheiset kuvat ovat lähes 10 vuoden takaa (23.7.2009), kun Eino esiintyi Prediumin lomakylässä.

Valkoselkätikka on Suomessa uhanalainen euraasialainen laji, joka on elinympäristön valinnassaan muita tikkojamme huomattavasti vaateliaampi. Valoisat ja rehevät lehti- ja sekametsät ovat valkoselkätikan kelpuuttamaa ympäristöä. Ensiarvoisen tärkeää on, että reviisillä on paljon lahopuuta, josta valkoselkätikat etsivät hyönteisten toukkia ravinnokseen.

Valkoselkätikka esiintyi maassamme 1800-luvulla etelärannikolta Kainuun korkeudelle saakka yleisenä pesimälintuna. 1900-luvun aikana laji kuitenkin taantui rajusti. 1980-luvun lopulle tultaessa esiintymisalue keskittyi käytännössä Päijät-Hämeeseen ja Etelä-Savoon, ja pesimäkannan kooksi arvioitiin ainoastaan 20 - 30 paria! Voimakkaan taantuman syitä olivat vanhojen lehtimetsien ja kaskikoivikoiden väheneminen sekä tehometsätalous.

Nykyään valkoselkätikan pesimäkanta on arviolta kolminkertaistunut sitten 1990-luvun alun, ja sen kooksi arvioidaan 150 - 200 paria. Uusimmassa eliölajien uhanalaisuusluokituksessa vuodelta 2010 laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Oheiset kuvat on otettu Tammisaaren ulkoilupuistoon kuuluvassa Ramsholmenin saaressa.

Tein eilen (12.1.2019) parin tunnin kuvausretken Tammisaaren vanhan kaupungin edustalla oleviin Ramsholmenin ja Högholmenin saariin. Ilma oli mitä parhain: tyyni, nollakeli ja aurinko paistoi. Sen sijaan alueen ulkoilutiet ja polut olivat paikoitellen liukkaita. Entisellä lintujen ruokintapaikalla oli enää vain muutama talipallo puissa roikkumassa. Käpytikka naputti kelopuuta, mutta valkoselkätikkaa, jota olen niin usein kuvannut Ramsholmenissa, ei tällä kertaa näkynyt. Puukiipijä etsi hyönteisiä ison männyn rungolta ja palokärki hakkasi lahopuuta matoja etsien. Ollessani poistumassa jo alueelta metsäkauris käveli vastaani metsäpolulla.

Keltasirkkuja tapaa yleisimmin talvisilta ruokintapaikoilta, jolloin ne liikkuvat pieninä parvina. Keltasirkut eivät tule lintulaudalle, vaan ne nokkivat siemenet ja jyvät maasta. Oheiset kuvat on otettu tänään 9.1.2019 rivitalomme pihapiirin tuntumassa Lappohjassa.