Kuljin eilen metsätietä, kun vastaan tuli jahtimiesten autoja, joista viimeinen veti peräkärryä kyydissään kaksi kaadettua hirveä. Kun oletin jahdin siltä päivältä päättyneen, uskaltauduin jatkamaan matkaani. Edellisenä päivänä oli satanut ensilumen, joten saatoin seurailla, mistä ajomiehet olivat kulkeneet ja missä passimiehet olivat odotelleet hirvien ilmestymistä näkösälle. Olin kulkenut jo useita kilometrejä hirviä kuljettaneen seurueen tultua vastaani, kun näin erään hakkuuaukean reunamilla lintuja, enimmäkseen variksia. Siellä täytyi olla jotakin, mitä ne himoitsivat. Tusinan verran isokokoisia variksia pelmahti lentoon lähestyessäni paikkaa. Siinä olivat juuri kaadetun hirven sisälmykset. Muutamassa päivässä ne menevät luonnon kiertokulkuun niin, ettei mitään jää jäljelle. Vain runsas viikko sitten osuin lintujen, joukossa myös maakotka, opastamana nuoren valkohäntäkauriin raadolle. Kolme päivää myöhemmin paikan läheisyydessä oli vain joitakin luita. Myös supikoirat, ketut ja muut nelijalkaiset haistavat raadon jo kaukaa ja hoitavat omalta osaltaan paikan "putsauksen". Kuvassa oleva hirvi on kuvattu 20.9.2010 Hankoniemen Harparskogissa parin kolmen kilometrin päässä eilisestä kaatopaikasta. Olisiko sama hirvi, kenties.